Alueyhdistyspuheenvuoro OAJ:n valtuustossa 15.5.2025

Arvoisat läsnäolijat, tämä alueyhdistyspuheenvuoro muistuttaa kahdesta tärkeästä asiasta, jotka ovat varmasti teillekin tuttuja. Ensimmäinen on opettajarekisteri ja toinen koulutuksen järjestämisen alueelliset haasteet Suomessa.

Opettajarekisteri on välttämätön työkalu opettajapulan ja rekrytoinnin haasteisiin. Sen käyttöönotto tarjoaisi ratkaisevan työkalun kasvavan opettajapulan ennakointiin ja hallintaan. Lisäksi kiihtyvä eläköityminen ja väestörakenteen muutokset tuovat mukanaan haasteita, joihin on reagoitava ajoissa.

Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon alueilla opettajien eläköityminen kiihtyy. Kun esimerkiksi KEVAn ennusteen mukaan Lappeenrannassa yli kolmasosa opettajista jää eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana, Savonlinnassa luku nousee jopa 40 prosenttiin. Rekrytointiongelmat kärjistyvät esimerkiksi matemaattisten aineiden ja muiden erikoisalojen opettajien kohdalla. Tilanne ei yksinkertaisesti tule ratkaistuksi pelkästään vetoamalla lapsimäärän vähenemiseen ja oppilaitosverkkojen supistamiseen, sillä meillä ei ole tarkasti tiedossa minkä alan opettajia tulevaisuudessa tulemme tarvitsemaan. Opettajien saatavuuden varmistaminen on avainasemassa koulutuksen tulevaisuuden kannalta. Opettajarekisteri olisi osa ennakoivaa järjestelmää, jolla  taataan opettajaryhmittäin ja maantieteellisesti opettajien saatavuus. 

Suomalainen koulutusjärjestelmä on pitkään tunnettu tasa-arvostaan ja yhdenvertaisuudestaan, mutta viime vuosien kehitys on tuonut mukanaan huolestuttavia piirteitä. Väestönkehityksen muutos johtaa samalla alueelliseen eriytymiseen eli Suomi on koulutuksen saralla yhä enemmän eriytymässä kasvukeskuksiin ja niihin alueisiin, joissa väestön väheneminen vaikuttaa kaikkien peruspalvelujen ja etenkin kasvatuksen ja koulutuksen järjestämiseen negatiivisesti. Lisäksi valtionosuuksien leikkaukset ja kuntien kiristyvät säästöpaineet haastavat koulutuksen järjestäjiä.

Useissa kunnissa Etelä-Karjalan, Etelä-Savon ja Kymenlaakson alueella kouluverkkoa on jo karsittu äärimmilleen, eikä uusia säästöjä voida enää tehdä ilman, että opetuksen laatu heikkenee merkittävästi. Opettajien opetustuntimäärät ovat monin paikoin vähenemässä oppilasmäärän laskun myötä, mikä lisää epävarmuutta ja huolta työpaikkojen säilymisestä. Perusopetuksen tuntijakoon on kohdennettu lisätunteja ja oppimisen tuen uudistuksessa samanaikaisopetuksen merkitystä on korostettu, mutta se ei yksinään riitä kompensoimaan resurssien vähenemistä.

Ammatillisen koulutuksen leikkaukset ja tulevat rahoitusmuutokset näkyvät erityisesti Kaakkois-Suomessa. Opiskelijoiden saama opetuksen määrä tulee vähenemään ja laatu heikkenemään, mikä voi pitkällä aikavälillä heikentää työelämässä tarvittavaa osaamista ja nuorten työllistymismahdollisuuksia. Koulutuksen järjestäjät ovat joutuneet tasapainoilemaan resurssipulan ja laadukkaan opetuksen säilyttämisen välillä, mikä on vaikuttanut suoraan myös opettajien työhön. Entä kuinka kauan opettajat jaksavat venyä jatkuvan muutoksen keskellä?

Eikö opettajallakin ole oikeus laadukkaisiin työnteon mahdollisuuksiin? Onko suomalaisten opettajien oikeus täyteen työaikaan tai kohtuullisiin työolosuhteisiin enää taattu kaikilla alueilla? Hyväksymmekö hiljaisesti tilanteen, jossa maantieteellinen sijainti määrittää opetuksen laadun ja opettajien työolosuhteet?

Eli toisin sanoen, jos koulutuksen järjestämisen alueellinen eriytyminen syvenee – ovatko opettajat maksajina?

Nyt tarvitaan rohkeaa keskustelua ja vaikuttamistyötä, jotka yhdessä varmistavat koulutuksen rahoituksen riittävyyden ja yhdenvertaisuuden työntekijöiden näkökulmasta – riippumatta siitä, missä päin Suomea opettaja sattuu opettamaan. Luotamme siihen, että OAJ jäsentensä edunvalvojana mahdollistaa tämän keskustelun käymisen ja vaikuttamistyön jäsentensä hyväksi.

Anu Pohjamo, OAJ:n valtuutettu Etelä-Karjalasta