Reippailua Repovedellä

Retkelle ei ollut pääsyä Lapinsalmen riippusiltaa ylittämättä.

Käymme Lapinsalmen portista Repoveden kansallispuistoon. Tämä eteläinen sisäänkäynti onkin suosituin päiväretkeilijöiden keskuudessa.  Oppaamme Paula Niskala ottaa meidät portilta haltuunsa.

Asetutte jonoon. Riippusillalle saa mennä vain kymmenen metrin välein yksi henkilö kerrallaan.  Näin neuvoo oppaamme Paula.  Osoitamme rohkeutemme ylittämällä veden 50 metriä pitkää heiluvaa riippusiltaa pitkin yli kymmenen metrin korkeudessa. Päivän lopuksi saamme tästä rohkeudesta oikein todistuksenkin.  Mutta siihen on vielä aikaa monta tuntia..

Päivän seuraava ohjelmanumero kansallispuistossa on nokipannukahvit. Tutustumme leiripaikalla toisiimme, oppaisiimme Niskalan pariskuntaan ja ohjelmaan. Kahvin jälkeen lähdetään liikkeelle. Sää suosii meitä ja muita ulkoilijoita, väkeä onkin liikkeellä runsaasti.

Meidän porukassa on 31 reipasta patikoijaa, voimme valita vähän vaikeampikulkuisemman tai vähän loivemman reitin.  Reittimme ei ole pitkä, mutta sopivan haastava. Perillä   Katajavuorella odottaa palkinto: upeat maisemat. Syksyn ruska on kirjavoittanut metsän, keltainen loistaa kultana ja Repovesi kirkkaan kuulaana. Oppaamme ehdottavat, että olemme hiljaa ja nautimme näkemästämme; viisi minuuttia on ihmeen pitkä aika, mutta ei sietämätön aikuiselle. Katajavuorelta lähdemme laskeutumaan alas, rappusia on 224.

Maistuva lohikeitto odottaa nälkäisiä vaeltajia leiripaikalla. Nokipannukahvit ryypätään jälkiruoaksi Paulan edellisiltana leipomien ässien kanssa.  Kun ruumis on ravittu, sielu kaipaa jotain - tai siis tällä kertaa aivot. Ohjaajat pistävät siis pystyyn tietokilpailun, ja me ryhmitymme viisihenkisiksi joukkueiksi.

Kuinka paljon karhunpentu painaa syntyessään? (n. 320 g)  Mikä on vanhin Suomen alueelta tavattu iljelylöydös? (tatari  5300 e.Kr.  Jaalasta) Tunnistammeko purkissa olevan tuoksun? (myrtin) Siinä muutama kysymys, joihin pohdimme vastauksia, ja parhaan joukkueen jäsenet saivat palkinnoksi suuret suklaalevyt.

Aivovoimistelun jälkeen lähdetään taas lenkkipolulle. Nyt otetaan suunnaksi Ketunlossi, jonne mennään Kapiaveden rantaa pitkin. Matkalla nähdään myös 1700-luvulla käytössä ollut tervahauta.  Perille päästyä näemme, että Ketunlossille vievä rantalaituri on liian täynnä ihmisiä, siispä osa meistä lähtee patikoimaan takaisin tulojälkiä pitkin. Suurin piirtein samaan aikaan kohtaavat lossin kautta salmen ylittäneet ja rantoja pitkin vaeltaneet. Pysäköintialueella vielä kiitetään jumpaten hauskasta päivästä. Sitten seuraa viimeinen ohjelmanumero: todistusten jako.

Imatralaiset ovat hypänneet Askon ohjaamaan linja-autoon jo aamukahdeksalta, lappeenrantalaiset puolta tuntia myöhemmin. Päivälle kertyy mittaa, kun viimeiset kyytiläiset kapuavat bussista alas Imatralla puoli seitsemän maita illalla, mutta olihan reissu sen arvoinen.

Liikunnan iloa, rentoutumista, naurua, yhdessäoloa, luonnosta ja maisemista nauttimista - sellainen oli meidän Repovesi-päivämme.

Jutun kirjoitti Sirpa Ruotsalainen-Niskanen

REPOVESI -kuvat tiedottaja Mikko Kauppisen kamerasta.
Kuvat löytyvät myöhemmin myös nettipalvelustani, pyydä linkki ellet saa sitä kaveriltasi!

Täällä ollaan, Repovesi!

Lohikeitto maistui

Matkan varren värikästä syysmaisemaa

Katajavuoren huipulla

Satumetsä!

Yhtenä välipalana nautittiin tietokilpailua

Laskeutumassa rantaan lohikeitolle

Pitkospuotakin tarvittiin

Näkymä Katajavuorelle

Näkymä Katajavuorelta

Joukko retken puolivälissä - pian laskeuduttiin rantaan lohikeitolle

Kuutinportaiden juurella

Ai että maistuu! Marjo Kälviäinen ja Jouni Kolehmainen

Sirpa Ruotsalainen-Niskanen osoitti vaadittavaa rohkeutta riippusillan ylityksessä

Retken varrella pysähdyttiin nauttimaan myös luonnontiedosta

Vielä viimeinen rutistus yhteishenkeä ennen siirtymistä bussiin paluumatkalle

Lohikeittoa oli riittävästi

Loppumatkalla tarvittiin myös lossia - ja jonotettiin!

Näkymä Kuutinportaita noustessa