Hyvät nykyiset kansanedustajat ja eduskuntavaaliehdokkaat, käytetään hetki aikaa unelmointiin.
Kuvittele mielessäsi, että jokaisessa kasvatus- ja opetusalan toimintayksikössä, koulussa ja oppilaitoksessa olisi riittävästi kelpoista henkilökuntaa ja aikaresurssia toteuttaa perustehtävää. Toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen olisi varattu riittävästi aikaa ja jokainen oppilaitos sijaitsisi terveellisissä ja turvallisissa sen toimintaan sopivissa tiloissa. Kolmiportainen tuki ja inkluusio olisi toimivaa. Oppilaitoksissa olisi riittävästi erityisopettajia ja opinto-ohjaajia. Työntekijöiden oikeus perehdytykseen ja täydennyskoulutukseen olisi määritelty lainsäädännöllä.
Näiden asioiden ei pitäisi olla unelmaa, vaan ihan sitä normaalia arkea.
Koulutusjärjestelmä tarvitsee toimiakseen resursseja. Riittävät resurssit puolestaan tarkoittavat jokaisella koulutusasteella ja kaikissa oppilaitoksissa mm. pienempiä opetusryhmiä, pätevää opetushenkilöstöä, saatavilla olevia oppilashuollollisia tukitoimia, oppimateriaaleja ja ihan puhtaasti työaikaa.
Usein resurssikysymyksiin ja niiden ratkaisuun paneudutaan silloin, kun jokin yksittäinen epäkohta nousee esille. Mitä jos ennakoitaisiin? Annettaisiin riittävästi aikaa kohdata jokainen lapsi ja nuori, aikuinenkin, heidän arjessaan. Aikaa tukea ja ohjata heidän kasvuaan ja oppimistaan. Käytännössä aika siis tarkoittaa rahaa, eli resursseja, järjestää opetusta.
Yhteiskuntamme on kohdannut aiemmin ja tulee myös tulevaisuudessa kohtaamaan erilaisia kriisejä oheisvaikutuksineen, kuten viimeisimmäksi koronapandemian ja Ukrainan sodan. Jos koulutusjärjestelmän perusta on kunnossa, eivät kriisit horjuta tätä järjestelmää, sillä laadukas koulutus on tae siitä, että Suomessa on tulevaisuudessa ammattitaitoisia työntekijöitä ihan kaikilla ammattialoilla. Niin työntekijöinä kuin tutkimus-, hallinto- ja asiantuntijatehtävissäkin. Niin arjen sankareina kuin tulevaisuuden haasteita ratkovina visionääreinäkin.
Koulutusjärjestelmän ylläpito ja kehittäminen vaatii investointeja ja pätevän opetushenkilöstön riittävyydestä huolehtimista. Se ei silti tarkoita uudistamista uudistamisen vuoksi, vaan harkiten, tutkittuun tietoon nojaten ja arjen opetustyötä tekevien ihmisten havainnot huomioiden. Lainsäädännön muutokset vaativat usein lisäresurssia, etenkin mikäli oppilaitosten ja niiden henkilöstön tehtäviä lisätään.
Jos ja kun haluamme olla ylpeitä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä 20 vuoden päästä, se vaatii pysyvää rahoitusta ja lainsäädännön kehittämistyötä pitkäjänteisesti. Te, hyvät nykyiset kansanedustajat ja kevään 2023 eduskuntavaalien ehdokkaat, olette ratkaisevassa asemassa juuri näissä asioissa. Esitänkin teille haasteen: Tehdään tulevaisuudenkestävä Suomi koulutuksen avulla!
Alueasiantuntija OAJ Etelä-Karjala
mielipidekirjoitus julkaistu Etelä-Saimaassa (10/2022)