Uskalla arvostaa, minäkin uskallan
Koulujen lukuvuosi alkaa olla pikkuhiljaa taputeltu ja näin opettajan näkökulmasta tässä vaiheessa kevättä tulee usein pysähdyttyä miettimään, että mitä mennyt lukuvuosi on pitänyt sisällään?
Kuten kaikki tiedämme, takana on hyvin poikkeuksellinen ajanjakso vallitsevan epidemiatilanteen vuoksi. Edellisen lukuvuoden keväänä opettajat tekivät valtavan digiloikan yhdessä yössä ja sen jälkeen onkin edetty aikalailla päivä ja hetki kerrallaan. Tulevaisuuden tilannetta ei ole voinut kuin vain arvailla.
Etäkoulun myötä keskustelu opettajan työstä ja työn arvostuksesta lisääntyi mielestäni merkittävästi. Moni vanhempi on tullut sanomaan minulle, että lasten kotona opiskelu herätti monia eri ajatuksia ja tunteita, mutta ennen kaikkea lisäsi heidän arvostusta opettajan työtä kohtaan. OAJ:n Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan noin 94 prosenttia kyselyyn vastanneista arvostaa opettajia erityisen paljon. Opettajan ammattia pidetään merkityksellisenä erityisesti opetuksen, kasvatuksen ja tulevaisuuden takia.
Opettajien oma kokemus työn arvostuksesta on kuitenkin hieman erilainen, sillä vain 44 prosenttia kokee, että heidän työtään arvostetaan. Uskon tämän johtuvan siitä, että yleisesti ottaen opettajat kohtaavat varmasti melko vähän sellaisia tilanteita, joissa he saavat palautetta tehdystä työstä. Joillakin ainut palaute ja arvostuksen kokemus jää varmasti vain kevätjuhlapäivänä muutamiin kiitoskortteihin. Joillakin työn arvostus on onneksi vahvasti osa koulun toimintakulttuuria.
Miten omaa kokemusta työn arvostuksesta voisi sitten lisätä? Itse olen huomannut, että arvostuksen kokemus syntyy usein arjen pienistä mikrohetkistä. Näitä ovat esimerkiksi oppilaiden kanssa vietetyt hetket, joiden aikana voi kokea, että jaamme yhdessä jotakin merkityksellistä. Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö antaa opettajalle mahdollisuuden avata omaa kasvatuksellista ja pedagogista ajatusmaailmaa. Samalla opettaja pääsee myös näyttämään huoltajille, millainen tyyppi heidän lastensa kanssa viettää aikaa 190 päivänä vuodessa. Parasta on kuitenkin kuulla oppilaiden suusta, että ”Oothan sie ens vuonna vielä meidän ope?”
Toivon, että opettajat toisivat muille kollegoille entistä rohkeammin esille omaa osaamistaan. Muiden osaamisen tunnistaminen ja hyödyntäminen lisää arvostuksen kokemusta. Työyhteisössä jokainen opettaja on merkityksellinen ja tärkeä. Ilman ammattitaitoisia opettajia ei olisi koulua, jossa voitaisiin rakentaa tulevaisuuksia.
Haloo Helsingin sanoja lainatakseni kiitos ei ole kirosana. Kiitos kaikille oppilaille joita saamme opettaa. Kiitos kaikille huoltajille, joiden kanssa saamme tehdä kasvatuksellista yhteistyötä. Ja lopuksi vielä iso kiitos kaikille meille opettajille, arjen sankareille, jotka pystymme huikean ammattitaitomme ansiosta muuttamaan toimintatapamme vaikka yhdessä yössä.
Ansaittua ja rentouttavaa kesää tasapuolisesti kaikille!
Sami Kettunen, luokanopettaja.